Energia & ilmastonmuutos

Mikael Ohlströmin mukaan päästöjen vähentäminen pitäisi olla ainoa tavoite. "Jos taklaamme ilmastonmuutosta keinot edellä, päästövähennykset tulevat kalliiksi". Kuva: Marjo Koivumäki

Tärkeintä on, että päästöt vähenevät - Suomi on monin tavoin edelläkävijä ilmastoasioissa

Mikael Ohlströmin mielestä parasta olisi, jos jokainen maa saisi itse päättää keinot, joilla se päästöjänsä vähentää. EK:n johtava asiantuntija pohtii energia- ja ilmastoasioita päivätyökseen. Hän on yllättynyt energiamarkkinoilla nopeasti tapahtuneista muutoksista.

Elinkeinoelämän keskusliitossa työskentelevä Mikael Ohlström heijastaa valkokankaalle monimutkaisen kaavion. Lähemmällä tarkastelulla nuolien ja laatikoiden tanssi paljastuu EU:n Energiaunionin kokonaisuutta ja muun muassa päästökaupan roolia kuvaavaksi graafiksi. Ollaan Ohlströmin osaamisen ytimessä.

– Päästökauppa on monimutkainen luomus, jonka vilpitön tarkoitus on kuitenkin leikata EU-alueen päästöjä. Se on tapa hinnoitella kasvihuonekaasut. Ajatus on, että markkinatalouden keinoin ohjataan päästöjen aiheuttajat pienentämään päästöjään, Ohlström selventää.

Jokaiselle EU:n jäsenmaalle on oma päästökiintiönsä. Jos kiintiöstä jää jotain yli, voi sen myydä eteenpäin eniten tarjoavalle. Päästökiintiö pienenee ajan mittaan tavoitteiden kiristyessä, mikä nostaa oikeuksien hintaa ja ohjaa toimijoita leikkaamaan päästöjään.

 

Metalliteollisuus on suuri sähkönkäyttäjä Suomessa. Teollisuudelle on tärkeää taata päästöttömän, vakaahintaisen sähkön saanti pitkälle tulevaisuuteen. 

Päästökauppa toimii silloin, kun oikeuksista on pulaa

Eurooppaan iskenyt taantuma romahdutti päästöoikeuksien kysynnän ja samalla hinnan. Päästöjen tupruttaminen taivaalle on tällä haavaa niin halpaa, että niiden vähentäminen ei kunnolla kannata.

Mikael Ohlströmillä on silti vahva luottamus päästökaupan tulevaisuuteen.

– Kyllä minä uskon sen tulevaisuuteen. Periaatteessahan se toimii ihan oikein. Päästöoikeuksia on vain kertynyt liikaa taloustaantuman vuoksi, joten niiden hinta mataa. Jos päästöoikeuksista olisi niukkuutta, niin se ohjaisi toimintaa paljon nykyistä paremmin, Ohlström pohtii.

Hänen mukaansa tilanne Euroopan energiamarkkinoilla on muuttunut hyvin nopeasti. Syynä muutokseen ovat erityisesti jäsenmaiden uusiutuvalle energialle myöntämät tuotantotuet. Ne ovat omiaan vesittämään päästökauppajärjestelmän.

– Jos päästökauppa on valittu pääohjauskeinoksi ja sitä ei kunnioiteta, vaan annetaan joillekin tietyille energiamuodoille tuotantotukea, niin totta kai se laimentaa päästökauppajärjestelmän toimivuutta. Silloin päästöoikeuden hinta ei heijastele todellisuutta. Suurimmassa osassa EU-maita, myös Suomessa, on näitä kansallisia tukijärjestelmiä, joista pitäisi päästä eroon, Ohlström linjaa.

Hänen mukaansa alkupään tuet, kuten tuotekehitykseen ja demonstraatioihin suunnatut tuet ovat edelleen toivottavia ja hyödyllisiä. Olemassa olevalle tekniikalle myönnetty tuotantotuki sen sijaan vääristää markkinoita alalla kuin alalla.

Jos mennään keinot edellä, päästövähennykset tulevat kalliimmaksi

Ohlströmin mukaan EK:n kanta on ollut aina se, että 2020-luvulla ei pitäisi olla enää päästökaupan kanssa päällekkäisiä ohjauskeinoja.

– Toki vanhat tukitariffit ulottuvat jopa 2030 tienoille asti, mutta uusia tuotantotukijärjestelmiä ei enää pitäisi aloittaa, Ohlström sanoo.

EK ja EU ovat osin eri linjoilla siitä, mikä on paras tapa saada Euroopan päästöt laskemaan. EK:n mukaan EU:n jäsenmaille tulee asettaa vain yksi sitova tavoite: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen.

EK:n mukaan päästövähennysten keinot pitäisi jokaisen maan saada valita itse. Sen sijaan komissio vaatii 2020-tavoitteissa jäsenmaita rakentamaan uusiutuvaa energiaa tiettyyn määrään saakka. 2030-tavoitteissa tilanne hieman paranee, mutta EU-tason yhteinen uusiutuvan energian 27 prosentin tavoite voi sekin jalkautua maakohtaisiksi 'kiintiöiksi'. Mutta mitä pahaa uusiutuvan energian kiintiöissä voi olla?

– Jos ongelmaa lähdetään ratkaisemaan keinot edellä, päästövähennykset tulevat kalliiksi. Jos keskityttäisiin pelkkään tavoitteeseen eli päästöjen vähentämiseen, voisi kukin jäsenmaa valita itselleen tehokkaimmat tavat vähentää päästöjä. Mutta jos tavoitteena onkin lisätä uusiutuvien osuutta päästövähennysten sijaan, kasautuu jäsenmaille paineita uusiin tukijärjestelmiin. Se taas vesittää päästökaupan toimivuutta, Ohlström selittää.

Halpa sähkö käy kalliiksi

Viime aikoina sähkö on ollut halpaa – jopa liian halpaa. Tuulisina päivinä Keski-Euroopassa voi sähkön hinta kääntyä jopa negatiiviseksi eli tuottajat maksavat siitä, että asiakkaat suostuvat kuluttamaan sähköä. Eikö halpa sähkö ole teollisuuden toivelistan kärjessä?

– Toki on. Mutta jos se on liian halpaa liian kauan, alkaa se olla teollisuudellekin jo uhka, sillä liian halpaan tuotteeseen ei kannata investoida. Silloin sähkön toimitusvarmuus voi vaarantua. Mutta toki Suomi on saanut aiemmin kilpailuetua edullisen energian myötä. Nyt toisaalta ollaan jo takamatkalla – Ruotsissa sähkö on jo halvempaa, Saksassa Energiewende on romahduttanut sähkön hinnan.

Mutta edelleen, eikö Suomen teollisuuden kannattaisi lobata enemmän uusiutuvan energian puolesta, jos se kerran on laskenut sähkön hintaa Suomen kilpailijamaissa Ruotsissa ja Saksassa?

 Jos sähkö ei maksa mitään, kohta sitä ei saakaan mistään, sillä kukaan ei pysty tuottamaan sitä ilmaiseksi

– Se on hyvä kysymys, mutta kaikki ymmärtävät sen toimitusvarmuuspuolen myös. Jos sähkö ei maksa mitään, kohta sitä ei saakaan mistään, sillä kukaan ei pysty tuottamaan sitä ilmaiseksi. Tilanne on uusiutuvan energian osalta aika ristiriitainen; se on tuonut väliaikaisesti kilpailukykyä, mutta kaikki tajuavat, että näin ei voi jatkua. Muuten energiajärjestelmä ei vain pysy pystyssä, Ohlström toteaa.

– Tilanne on vähän jakomielinen: energiaa käyttävät yritykset, jotka itse omistavat sähköä tuottavia tytäryhtiöitä, tarvitsevat tietyn hintatason sähkölle. Samaan aikaan ne sähkön käyttäjinä kuitenkin hyötyvät matalasta sähkön hinnasta. Siinä vaiheessa kun Hanhikivi 1 ryhtyy tuottamaan sähköä, voi maailma olla ihan erilainen. Kun markkina on muuttunut niin nopeasti tällaiseksi, se voi muuttua nopeasti toiseenkin suuntaan jos päästörajoitukset tiukkenevat.

Ilmastopolitiikka VS teollisuuspolitiikka

Mikael Ohlströmin työura on aina pyörinyt energia- ja ilmastoasioiden ympärillä. Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä aiemmin pitkään työskennelleenä hän tuntee ilmastoasioiden problematiikan.  EK:n leivissä lisäulottuvuutena on Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen. Ohlström uskoo, että ilmastotavoitteet voidaan yhdistää teollisuuspolitiikan kanssa, mutta se vaatii hyvää ymmärrystä Euroopan ja muun maailman tilanteesta.

– Se on todella tärkeä ja hankalakin kysymys Suomen ja suomalaisten yritysten tulevaisuuden kannalta, ja osin tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Siirtymäaikana tarvitaan yrityksille väkisinkin kompensaatioita, jotka voidaan toteuttaa esimerkiksi verotuksella tai yritystuilla, Ohlström toteaa.

Päästökauppajärjestelmiä on tällä hetkellä EU:n lisäksi mm. Kaliforniassa, Koreassa ja Kiinassa. Tosin ne eivät ole keskenään samanlaisia, esimerkiksi Kiinan tavoitteena on kääntää päästöt laskuun vuoteen 2030 mennessä, joten siellä päästökaupassa ei ole EU:n tapaan pakotetusti väheneviä päästökattoja.

– Lähivuosina Kiinan päästöjen määrä saisi siis kasvaa. Toki Kiinassakin on edistytty, sillä viime vuonna päästöt vähenivät prosentin talouden kasvaessa 6,7 %. Syiksi on mainittu kivihiilen käytön väheneminen ja ydinvoiman sekä uusiutuvan energian voimakas lisääminen. Ajurina toimii erityisesti kaupunkien surkea ilmanlaatu, ei niinkään maailmanlaajuinen ilmastonmuutos.

Suomessa valmistettu teräs onkin erittäin puhtaasti tuotettua

Kiinan sähkö tuotetaan silti edelleen pääosin hiilellä, mikä tekee siitä hyvin likaista. Suomessa valmistettu teräs onkin erittäin puhtaasti tuotettua: kiinalaisen terästonnin valmistus aiheuttaa likaisen sähkön myötä 3 – 4 kertaa niin paljon hiilidioksidipäästöjä kuin Pohjoismaissa tuotettu tonni. Tosin koska päästöillä ei ole globaalia hintaa, on ilmastoystävällisyys vaikea kääntää kilpailueduksi.

Päästötavoitteet ovat Euroopan sisälläkin eritasoisia. Ohlströmin mukaan Suomi ja muut pohjoismaat ovat ympäristöasioissa Euroopan hikipinkoja, jotka edelläkävijöinä vaativat itseltään - ja joilta myös EU:n komissio vaatii - paljon enemmän kuin muut Euroopan maat keskimäärin.

– Esimerkiksi liikenteessä tarvitsemme jopa 50 % päästövähennyksiä siinä ajassa, missä Itä-Euroopan maissa pärjätään muutamilla, helpoilla prosenteilla. Koska moni asia täällä on jo hyvällä tolalla, päästöjen vähentäminen meillä on huomattavasti työläämpää ja kalliimpaa kuin monessa muussa EU-maassa. Se vaikuttaa kilpailukykyymme.

Energiaunionin tuleva hallintomalli edellyttää, että EU-maat eivät voi perääntyä asettamistaan päästö- ym. tavoitteista, niitä voi ainoastaan kiristää. Sillä tavoin tulevat hallitukset ovat sidottuja edellisten tekemiin päätöksiin. Ohlströmin ja monen muun asiantuntijan mielestä parasta olisi, jos yksittäisten valtioiden sijaan EU:ta katsottaisiin yhtenä alueena. Silloin päästöjä voitaisiin leikata ensimmäisenä sieltä, missä se on helpointa ja halvinta.

– Esimerkiksi Itä-Euroopassa saataisiin nopeasti parannuksia aikaan energiatehokkuutta parantamalla, Mikael pohtii. 

Energia & ilmastonmuutos

Energia & ilmastonmuutos

Suomi sai uudet energiasuositukset

Suomalaisten kuluttama energia tuotetaan valtaosin biopolttoaineilla, ydinvoimalla ja öljyllä. Näin todetaan Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Suomea koskevassa maaraportissa, joka antaa suosituksia suomalaiselle energiapolitiikalle.

Energia & ilmastonmuutos

Ydinvoimakeskustelussa on omat kuvionsa

Miltä ydinvoimakeskustelu näyttää alan ulkopuolisen ympäristöaktivistin ja tietokirjailijan silmin? Fennosen vakioavustaja Rauli Partanen pohtii ydinvoimaviestinnän lainalaisuuksia.

Energia & ilmastonmuutos

Energiavallankumous antaa odottaa itseään

Eurooppa on energiavallankumouksen syntypaikka. Paitsi, että mitään kovin kummoista kumousta ei ole tapahtunut muualla kuin median otsikoissa ja päättäjien juhlapuheissa.

Energia & ilmastonmuutos

Ilmastopaketin ydinpalanen

Ydinvoima on tärkeä palanen ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, jossa jokainen oikea askel on tarpeellinen.